Suunnittelin tutkimusretkeä Ranskan valtionrautateiden (SNCF) historialliseen arkistoon jo ennen koronaa, mutta pandemia laittoi suunnitelmat uusiksi. Nyt interrail-väitöstutkimukseni on kuitenkin siinä vaiheessa, että keikka tuli ajankohtaiseksi. Väitöskirjan yhteenvetoa varten tarvitsen muutamia dokumenttia, joita säilytetään kyseisessä arkistossa Le Mans’issa. Ajattelin, että olisi ”synti ja häpeä” matkustaa rautatieyhtiön arkistoon lentäen – ja muutenkin suhtaudun siihen nykyisin aika kriittisesti – joten suunnittelin tekeväni matkan junalla. Tässä yhteydessä on vielä hyvä kiittää Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan (SOC) matka-apurahaa, jonka sain nimenomaan maata pitkin matkustamiseen. Kiitos siis siitä. Alla on fiilisvideo reissusta ja sen jälkeen hieman huomioita maata pitkin matkustamisesta.
Hommasin matkaa varten Interrail-lipun, mikä tietysti sopi tutkimusaiheeseen, mutta keväällä oli myös 15 prosentin alennusmyynti lipuista, mikä ei varsinaisesti haitannut apurahatutkijaa, jonka apuraha on ollut loppu jo hetken aikaa. Reililipusta valitsin 5 matkustuspäivää kuukaudessa sisältäneen version. Reililipun lisäksi varasin etukäteen juniin istumapaikkoja ja yhden makuupaikan, majoitukset Le Mans’issa ja paluumatkalla Kölnissä sekä tietysti laivamatkat Suomen ja Ruotsin välillä.
Menomatka
Lähdin matkaan perjantaina 25.4. ottamalla Tampereelta junan Turkuun ja siitä sitten Baltic Princessillä yli Tukholmaan. Turun laivan saapumisaika Tukholmaan (6.10) on tällaiselle aikaisesta aamuherätyksestä erityisesti piittaamattomalle vähän tuskainen, mutta jatkoyhteyksiä ajatellen must. Laivalta jatkoin aamupalaa syömättä tunnelbanalla Tukholman Centralstationille nauttimaan odotetun aamukahvin ja sämpylän, jotka aamuisella Stig Carpelan -ruotsilla sain tilatuksi. Aikaa oli mukavasti, koska juna Malmöhön lähti vasta lähempänä puoli yhdeksää. Asemalla tuli myös juttua parin suomalaisen yliopistotutkijan kanssa, jotka olivat menossa kohti Tanskaa. Junamatkoilla nämä satunnaiset törmäämiset ihmisiin ovat yksi matkustamisen rikkauksista.
Ruotsissa on nyt käynnissä varsin paljon ratatöitä, kun rataverkkoa uudistetaan isosti. Niinpä omankin junani matka loppui suunnitellusti Alvestaan, josta sitten jatkettiin korvaavalla bussilla (1h20min) Hässleholmiin ja sieltä edelleen junalla Malmön asemalle. Hauskaa muuten oli, että tällä matkalla matkalippuani ei tarkistettu kertaakaan, koska istuin itselleni varatulla paikalla ja interrail-lipun numero oli jo laitettu paikkalippuja varatessa järjestelmään. Tehokasta.
Malmöstä sitten paikallisjuna Köpikseen, jossa oli mukavasti aikaa syödä lounas yhdessä aseman lukuisista ravintoloista Hampurin junan lähtöä odotellessa. Matka Tanskan halki kohti Saksaa sujui mukavasti aikataulussa ja suomalaisten reilaajien kanssa jutellessa. Jo viime reililtä muistin, että Saksan puolelle saavuttaessa istuminen alkaa tuntua hieman työltä – niin tälläkin kertaa. Onneksi junassa pystyy vähän jaloittelemaan ja Hampurissa oli sitten toista tuntia aikaa ennen yöjunan lähtöä.
Kun olin katsonut majoitushintoja Hampurissa, niin totesin, että itselleni tuli mukavammaksi ja kannattavammaksi jatkaa matkaa eteenpäin yöjunalla Hampuriin jäämisen sijaan. Edellisreilillä olin herraskaisesti varannut oman hytin ajoissa, mutta nyt sen hinta (lyhyellä varausajalla) olisi turhan korkea, niin tyydyin ÖBB:n Nightjetin neljän hengen yhteishyttiin ns. couchette-hytissä eli lepovaunupaikalla (sisältää lakanan, viltin ja tyynyn liinoineen). Pientä etukäteisstressiä oli aiheuttanut junan jo ennalta ilmoitettu myöhästyminen: kyseisenä viikonloppuaamuna Karlsruhe–Basel -osuus oli suljettu ja juna reititetty kulkemaan suoraan Zürichiin. Oma jatkoyhteyteni Pariisiin oli kuitenkin Baselista, mutta olin jo etukäteen varannut tähän noin neljän tunnin pelivaran yöjunan myöhästymisen varalta. Silti hieman jännitti, miten käy, kun yöjuna pääsi liikkeelle noin puoli tuntia myöhässä.
Hyvinhän siinä kävi. Yö meni mukavasti – lopulta meitä oli vain kolme samassa hytissä – ja aamulla jututin hytin kahta sveitsiläistä ja pohdimme mm. Euroopan tilaa ja Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan. Lisäksi reititys suoraan Zürichiin oli maisemallisesti hieno sattuma, koska nyt matkan varrelle tulivat Reinin putoukset, jotka olisivat jääneet muuten näkemättä, jos juna olisi mennyt suoraan Baseliin.
Zürichissa olimme suurin piirtein ajoissa (10.30 sunnuntaiaamuna) ja sieltä jatkoin paikallisella intercity-junalla Baselin asemalle. Nyt alkoi olla jo nälkä, joten paikallinen pizzeria sai tyydyttää sen. Kauaa ei tarvinnutkaan odottaa, kun TGV-juna Pariisiin saapui (olisin toki päässyt sen kyytiin jo Zürichistä, joka oli sen lähtöpaikka, mutta koska paikkalippu oli vasta Baselista, en viitsinyt kokeilla). TGV-matka sujui varsin vauhdikkaasti, kuten odottaa sopi ja tuossa tuokiossa olinkin jo Pariisin Lyonin asemalla, josta piti siirtyä sitten Montparnassen asemalle metrolla. Olin etukäteen ladannut Pariisin paikallisliikenteen sovelluksen, jolla sekä reitin etsintä että lipun osto kävi helposti. Tuossa tuokiossa olinkin jo Le Mans’iin vievässä TGV:ssä ja perillä, sillä matka kesti vain vajaan tunnin. Kun menee yli kolmea sataa, niin etäisyydet kutistuvat kummasti.
Menomatka Tampereelta Le Mans’iin kesti siis kaikkinensa noin kaksi vuorokautta, koska olin lähtenyt Tampereen asemalta neljältä perjantaina ja olin perillä Le Mans’issa puoli kuuden aikaan sunnuntaina. Kummatkin yöt sujuivat liikkeessä, ensimmäinen laivassa ja toinen ÖBB:n Nightjetissä. Epäbernsteinmäisesti nyt tärkeää oli sekä liike että päämäärä eikä vain edellinen… Le Mans’issa majoitukseni oli jonkin verran kaupungin keskustan ulkopuolella, kun olin preferoinut, että se olisi lähellä arkistoa, jotta kävelymatka aamulla ei olisi turhan pitkä. Kämppä oli todella siisti ja hieno sekä myös halpa (vajaa satanen kahdelta yöltä, mikä johtunee sijainnista ja low-seasonista).
Paluumatka
Olin alunperin varannut itse arkistossa työskentelyyn pari päivää, mikäli olisi esimerkiksi osoittautunut, ettei siellä saa kuvata, kun käytännöt vaihtelevat ilmeisen paljon. No saihan siellä ja sain lopulta kaikki hommat tehtyä yhden vajaan työpäivän aikana ja ehdin vähän katsella kaupungin vanhaa keskustaa ja katedraalia (rakennettu vaiheissa 500-luvulta 1400-luvulle). Arkistosta matkaan lähti yli 900 kuvaa 1970–90-luvun raporteista, jotka sain heti muunnettua luettaviksi pdf-tiedostoiksi, joita pääsin koko paluumatkan lukemaan. Menomatkalla olinkin valmistellut syksyn matkailun historian luentosarjaa lukemalla yhtä alan perusteoksista ja tekemällä muistiinpanoja. Junamatkailun ehdoton hyvä puoli on juuri työnteon mahdollistuminen. Suurimmassa osissa junista on vielä sähköpistokkeet läppäriä varten. Tällä matkalla ainoa poikkeus oli menomatkan Köpis-Hampuri-väli.
Kun hommat oli tehty aikaisemmin kuin oli suunniteltu, niin aikaistin hieman paluumatkaa. Tarkoitus oli ollut lähteä vasta työpäivän jälkeen 16.25 TGV-junalla, mutta päätinkin lähteä jo aamun TER-paikallisjunalla, johon ei tarvittu paikkalippuja, vaikka se reilun tunnin hitaammin matkan taittoikin (2h15m vrt. 55min). Silti jäi vähän aikaa pyöriä Pariisissa sekä mahdollisuus olla aikaisemmin Kölnissä, jonne olin suunnitellut väliyöpymisen. Lisäksi sain vaihdettua Eurostarin paikkalipun Pariisista Brysseliin aikaisempaan junaan ilman ongelmia.
Pariisissa oli tällä kertaa siirtyminen Montparnasselta pohjoiselle asemalle, joka omissa ajatuksissa kiinnittyy aina Mika (ja Aki) Kaurismäen Arvottomien kohtaukseen, jossa Mannen ja Veeran tapaaminen sovitaan nimenomaan Gare du Nordille. Aseman edustan turistipaikat saivat nyt välttää lounaaseen ja ihan ok lounaan siellä saikin, kun ei jaksanut lähteä hieman sivumpaan vaeltamaan. Eurostarin juna Brysseliin ei sitten kestänyt kuin tunnin ja kaksikymmentä minuuttia, mikä tekee hieman kateelliseksi näin suomalaisesta näkökulmasta. Etäisyydet tuntuvat lyhyiltä.
Brysselissä piti käydä pyörimässä keskustassa, kun oli kaksi ja puoli tuntia aikaa, mutta koska maassa oli paikallisliikenteessä lakko ja vain yksi metrolinja liikenteessä, niin tyydyin tepastelemaan aseman läheisessä Saint-Gilles’ssä, joka on yksi Brysselin alueen 19 kunnasta. Ehdin istuskella ja katsella elämänmenoa ympärilläni. Juna Kölniin lähti lopulta 18.25 ja oli perillä 20.15. Lyhyt siirtymä hotelliin, hieman ruokaa naamaan ja unelle.
Aamulla, kun ei nukuttanut ja Kölnin tuomiokirkon katsastettuani, tein taas spontaanin vaihdon tuntia aiempaan junaan kohti Hampuria, mikä olikin hyvä, koska tällä välillä matkustaminen alkoi sitten tökkiä. Originaalijunallani olisin myöhästynyt todennäköisesti Köpiksen junasta – tai niin ainakin tässä vaiheessa vielä luulin. Hampurissa ehdin käydä aseman ulkopuolella syömässä sushia ennen junaan hyppäämistä. Tai no. Siihen junaan, millä piti mennä, en ikinä päässyt, koska mokoma peruttiin kokonaan. Onneksi tajusin ostaa paikkalipun seuraavaan tasan samalla hetkellä, kun tieto peruutuksesta tuli. Kahden junan matkustajat yhdessä junassa kun tiesi aika tiivistä tunnelmaa lattialla istumisineen. Itse sain paikan kuuden hengen hytistä, joten olosuhteissa ei ollut valittamista. Junan piti olla perillä Kööpenhaminassa 21.46, mutta oli lopulta 25 minuuttia myöhässä. Onneksi olivat järjestäneet kuitenkin asian fiksusti ja juna tuli raiteelle, jonka vierestä lähti juna Malmöhön. Olin päättänyt mennä sinne yöksi, koska majoitushinnat olivat ainakin varaamishetkellä merkittävästi Kööpenhaminaa halvemmat, ja toisaalta sitten aamulla voisin hypätä suoraan Tukholman junaan.
Hyvin nukutun yön ja aamiaisen jälkeen pääsin sitten Ruotsin halki jyrryyttämiseen. Tosin heti Malmön asemalla oli tieto, jonka mukaan Hässleholmissa oli sähkövika, jonka kestoa ei tiedetty. Jee. No, junan seisoi lopulta Lundista hieman pohjoiseen olevan Eslövin asemalla tunnin ennen kuin vika saatiin korjattua. Onneksi saatiin, sillä näin ehdin mukavasti alkuperäiseen laivaan. Olin ottanut lipun Helsinkiin mukavuussyistä, koska aamukymmenen on aamuseitsemää aika paljon miellyttävämpi aika olla perillä. Helsingistä ei sitten enää ollutkaan muuta kuin matka takaisin Tampereelle ja näin edellisperjantaina alkanut matka päättyi seuraavana perjantaina.
Tuomio
Vaikka paluumatkalla oli pieniä teknisiä haasteita, junamatkustaminen oli kokonaisuudessaan miellyttävää. Ajattelin tehdä seuraavatkin reissut maata pitkin aina kun se vain on mahdollista. (Ja sitten voi toki miettiä, onko ylipäätään tarpeellista matkustaa, jos ei voi maata pitkin liikkua.) Aikaa reissaamiseen menee, mutta samalla matkan tekeminen on jo yksi osa koko kokemusta. Nytkin junamatkoilla oli mielenkiintoisia keskusteluja, paljon erilaisia maisemia ja kokemuksia erilaisista junista. Noin 6 000 kilometriä meni yllättävän kevyesti (eri laskurit antavat vähän erilaisia kokonaismatkoja).
Reililippu ja etukäteen varatut paikkaliput suureen osaan junista oli tällä kertaa oikein hyvä valinta, koska se mahdollisti muutokset matkasuunnitelmissa, mutta seuraavalla kerralla saatan myös valita yksittäisliput. Riippuu vähän, millainen reissu on tulossa ja kuinka aikaisin pääsen varaamaan. Joka tapauksessa, maata – tai ehkä tarkemmin ottaen pintaa – pitkin matkustamista voin suositella ihan jokaiselle.
Aikataulu, jos se jotakuta kiinnostaa
Perjantai 25.4.2025
Tampere–Turun satama: 16.10–18.11
Turku–Tukholma: 20.10–6.10
Lauantai 26.4.2025
Tukholma–Alvesta: 8.24–11.31, vaihto bussiin(1h20m) ja edelleen junalla Hässleholm–Malmö: 13.12–13.52
Malmö–Kööpenhamina: 14.05–14.39
Kööpenhamina–Hampuri: 15.57–21.08
Hampuri–Zürich: 22.08–10.30 (lauantai)
Sunnuntai 27.4.2025
Zürich–Basel: 10.59–11.53
Basel–Pariisi (Gare de Lyon): 12.34–15.38
Pariisi (Montparnasse)–Le Mans: 16.38–17.33
Maanantai 28.4.2025
Arkistopäivä
Tiistai 29.4.2025
Le Mans–Pariisi (Montparnasse): 9.38–11.53
Pariisi (Gare du Nord)–Brysseli: 14.22–15.44
Brysseli–Köln: 18.25–20.15
Keskiviikko 30.4.2025
Köln–Hampuri: 9.05–12.59
Hampuri–Kööpenhamina: 16.55–21.46 (14.55 lähtevä juna oli peruttu)
Kööpenhamina–Malmö: 22.14–22.55
Torstai 1.5.2025
Malmö–Tukholma: 8.07–13.55
Tukholma–Helsinki: 16.30–10.10 (perjantaina)
Perjantai 2.5.2025
Helsinki–Tampere: 11.03–12.53
* Pahoittelut Manse-sanan käytöstä. En kestä sitä itse, mutta nyt ei vain voinut…