Olen useasti erilaisissa matkailuun liittyvissä tutkimuksissa – etenkin soveltavissa kyselytutkimuksissa – miettinyt kulttuurin käsitettä, kun matkailijalta tiedustellaan, mistä hän on jossain kohteessa tai maassa kiinnostunut. Kulttuurin alle menee käytännössä kaikki inhimillinen toiminta ja siksi esimerkiksi kulttuurimatkailu on käsitteenä hieman haastava – näistä käsitteistä lienee paikallaan kirjoittaa joskus enemmän. Ajatus kulttuurista nousi tässä esille, kun mietin, mitä esimerkiksi kaupunkikulttuuriin tai -elämyksiin oikeastaan kuuluu. Ainakin itselleni oleellisena osana ruoka ja juoma.

Kauppahalli

Tampereen kauppahalli on ilman punakeltaisia (vai ovatko Tampereen lasit keltavihreät tai sinioranssit) lasejakin erittäin mielenkiintoinen vierailukohde Suomen kauppahallien joukossa – onhan se myös Pohjoismaiden suurin lajissaan. Hallissa on onnistuttu säilyttämään hyvä suhde tuote/elintarvikemyynnin ja kahviloiden sekä ravintoloiden välillä. Osansa tässä on varmasti ollut hallin kauppiasyhdistyksellä ja Tampereen kaupungilla: kauppiaaksi halukkaita olisi enemmän kuin voidaan ottaa, jolloin on voitu miettiä hieman myös kokonaisuutta. Siitä pisteet ’sääntelylle’, vaikka monessa muussa asiassa se ei välttämättä kovin hyvin toimikaan.

Ravintola 4 Vuodenaikaa

Oma suosikkiravintolani Tampereella sijaitsee ei-niin-yllättäen kauppahallissa. Yoni Ichtertzin luotsaama 4 Vuodenaikaa on erinomainen lounaspaikka ja olenpa siellä viettänyt useammankin iltayksityistilaisuuden – mm. omat syntymäpäiväni –kauppahallin jo sulkeuduttua. Kauppahallin tunnelma yhdistettynä ranskalaiseen keittiöön ja hyviin viineihin on oikein toimiva konsepti. Usein lounasaikaan vielä joutuu/pääsee (valitse omasi) ’epäsuomalaisesti’ samaan pöytään muiden ihmisten kanssa, jolloin saattaa syntyä jopa keskustelua vieraiden ihmisten kanssa.

Pitkäaikainen suosikkilounasannokseni on ollut ranskalainen kalakeitto ja kehnoon annokseen en ole vielä paikassa törmännyt. Ehkä joskus vielä voisi kokeilla vähän laajemminkin listaa läpi, urautuminen kalakeittoon on nimittäin ollut melko vahva. Joka tapauksessa etenkin hallin lähellä asuessani lauantaipäivän kruunasi usein 4 Vuodenajan hidas lounas.

Lounaskahvila Vesta

Toinen kauppahallin vakipaikkani on pienehkö lounaskahvilla hallin länsikäytävällä. Vestassa on tarjolla vaihtuvia arkiruokalounaita ja nälkä lähtee aina. Erityisesti broilersalaatti sekä lohikeitto kuuluvat omaan vakiorepertuaariini. Liikaa paikkoja ei ole, joten lounasaikana huonolla tuurilla joutuu odottamaan hetken. Lisäpisteet paikan hyvästä asiakaspalvelusta ja jälkkärikakkuvalikoimista!

Gastropubit

Kauppahallin lisäksi ajattelin nostaa tähän toisen itselleni tärkeän tamperelaisen ruoka- ja kaupunkikulttuurin muodon – kuinka moni ehti ajatella siipiä? – eli gastropubit.

Oli muuten pakko tarkistaa määritelmä, mitä ne oikeastaan ovat. Tässä kaksi määritelmää: Merriam-Webster: ”a pub, bar, or tavern that offers meals of high quality” tai Oxford Living Dictionaries: ”A pub that specializes in serving high-quality food.” Eli vissiin siis hyvää ruokaa perinteisen pubin miljöössä. Laitan yhden suosikkipaikkani nyt tähän alle ja muista sitten sen jälkeen yleisemmin.

Soho

Soho on ollut oma suosikkipubini perustamisestaan eli vuodesta 2004 lähtien. Alun perin tulin Sohoon kavereiden kanssa katsomaan Valioliiga-futista, kun naapurissa oleva O’Connell’s oli usein pelipäivinä tukossa. Sohossa viehättää mainio pubiruoka, mm. Nordic Breweryn juomat (ja vaihtuva hanatuote) ja erinomainen henkilökunta. Lisäksi Sohossa joutuu harvemmin jurottamaan itsekseen nurkassa, jos ei halua, eli paikka toimii ihan oikeasti pubin alkuperäisessä merkityksessä, ’olohuoneena’. Osasyynä tähän on toki se, että pubilla on pari futis-/futsaljoukkuetta (+ kaksi jääkiekko- ja yksi pesisjoukkuetta), joissa olen itsekin potkinut.

Sohossa järjestetään myös paljon erilaisia dj-iltoja, torstain pubivisa ja toki edelleen futismatsit näkyvät screeneiltä – suosituimpien pelien aikaan paikka on usein aika tukossa. Niin ja Manchester Cityn pelit menevät sitten aina paikalliskilpailijan pelien edelle. Ruokalista uudistunut ja kasvisruokaan on panostettu, vaikka oma suosikkini on silti edelleen kunnon sinihomejuustopalan sisältävä klassikko eli Soho-burger.

Muut gastropubit

Muista saman ketjun gastropubeista omat suosikkini ovat Tuulensuu ja Nordic. Edellinen on belgialaistyyppinen ja jälkimmäinen nimensä mukaisesti skandinaavinen pub. Tuulensuun olutvalikoima on omaa luokkaansa, mutta siellä tulee käytyä aika harvoin johtuen lähinnä sen sijainnista kosken länsipuolella eli liian kaukana kotoa. Nordic puolestaan ’kärsii’ omalla mielikuvakartallani sijainnistaan liian lähellä Sohoa. Kumpaakin voi kuitenkin suositella. Anekdoottina omista suosikkipaikoistani voi nostaa esiin myös kesäravintola Rillingin: en tiedä mistä muualta – ainakaan Tampereelta – saisi kapsalonia! Jos termi ei ole tuttu, kannattaa lukea tämä Janne Flinkkilän erinomainen juttu.

Edellisessä kirjoituksessa nostamani elämykset tai elämysmahdollisuudet keskittyivät paljolti luontoon tai sen liepeille. Tampereen ollessa kuitenkin kaupunki – eräiden syrjäisten rannikkokaupunkien edustajat voivat olla eri mieltä — lienee paikallaan nostaa esiin myös tamperelaisen kaupunkikulttuurin parhaita puolia lähtien jälleen liikkeelle kuitenkin järvien läheltä eli saunoista.

Tampereella on kerrassaan erinomainen yleisten saunojen verkosto. Aivan suotta ei kaupunki ole julistautunut – melko reteästi – maailman saunapääkaupungiksi. En tosin tiedä, moneltako taholta on tullut tunnustukset tälle julistukselle, mutta eihän sen tarvitse antaa julistuksia laannuttaa.

Rauhaniemen kansankylpylä

Tämä on yksi suosikkisaunoistani ja kesällä myös suosikkiuimarantani. Tämä höyrylaiva Kurun uppoamisvuonna, 1929, avattu sauna oli aiemmin itselleni pääasiassa avantouintipaikka. Nykyään, kun avannossa tulee käytyä harvemmin, Rauhaniemi on noussut esiin myös kesäuimarantana. Hiekkarannoilla en ole oikein ikinä viihtynyt, joten ’Rompsin’ kallioinen ranta on ehkä siksikin vedonnut eniten. Lisäksi maisema Näsijärvelle on tosi komea ja saunan lauteilla kuulee aina parhaat totuudet asiasta kuin asiasta.

Nykyisin saunasta on tosin tullut sen verran suosittu, että joinain käyntikertoina on tuntunut suorastaan ruuhkaiselta. Onneksi paikassa on kaksi saunaa, mikä tasaa hieman ruuhkaisuutta.

Tullin Sauna

Toinen, tuore sauna, jonne voisin viedä kyläilijöitä, on Tullin alueella sijaitseva Tullin sauna. Pelkäksi saunaksi tituleeraaminen tekee tosin vähän vääryyttä paikalle, koska sen yhteydessä sijaitsee myös oivallinen ravintola (tai bistro, kuten he itse määrittelevät). Konsepti on hyvä: saunaan mennessä saa tarvittavat kamppeet mukaan sinkkiämpärissä eli pyyhkeen, pefletin ja mukin. Kuulemma myös lainauima-asun, mikäli oma jäi kotiin. Ja baarin puolelta myös juomat mukaan.

Tullin Sauna -projektin isällä, myös Dream Hotel & Hostelia pyörittävällä, Ville Virkillä oli alunperin ideana, että saunaan olisi tullut myös puukiuas, mutta tämä taisi mennä rakennusteknisesti liian hankalaksi. Sähkökiukaatkin toimivat mainiosti ja ainakin itse tykkään myös mahdollisuudesta vilvoitella vanhalla lastauslavalla. Muutenkin paikan sisustus henkii talon teollista perinnettä – harmaa betonikin voi olla tyylikästä.

Muita saunoja

Näsijärven puolella Rauhaniemen vaihtoehtona on Kaupinojan sauna. Moni vannoo puulämmitteisen saunan nimiin ja ainakin ennen laudeparlamenteissa käytiin kovia keskusteluja absoluuttisesti parhaasta saunasta! Mielipiteensä kullakin ja kai se on kiinni myös tottumuksesta. Oivallinen sauna on Kaupinojakin, vaikka itse Rauhaniemeen olenkin enemmän kotoutunut.

Joka tapauksessa viimeksi Kaupinojalla vieraillessani (tammikuun alussa 2019) panin merkille, että kovasti on avantouintiväki nuorentunut. Voi olla, että perjantai-illallakin oli vaikutusta asiaan, mutta ilmeisesti samansuuntaisia havaintoja on vähän muillakin. Näiden rantasaunojen säilymisen ja elinvoiman kannalta tämä on erinomainen asia.

Tamperelaisista saunoista kirjoitettaessa ei varmaan voi ohittaa Rajaportin saunaa, joka on Suomen vanhin (v. 1906) edelleen toiminnassa oleva yleinen sauna. Pohjois-Pirkkalan ja Tampereen (pohdin vielä, tunnustanko v. 1937 tapahtunutta liitosta) rajalla sijaitseva sauna poikkeaa muuten muista edellä mainituista ainakin siinä, että siellä on erilliset saunaosastot miehille ja naisille. Saunan oman historian mukaan tämä juontaa juurensa yhteissaunojen kiellosta (1920-30-luvuilla), minkä jälkeen saunaan rakennettiin ensin verho ja sittemmin väliseinä. En tiedä, johtuuko tästä erillisosastoinnista vai mistä, mutta Junnu Vainion Yleisessä saunassa -biisistä tulee itselleni aina mieleen juuri Rajaportin sauna.

Yksi hieman erikoisempi – kaupungin ulkopuolella sijaitseva – sauna on vielä tietty Peronsaaren sauna. Sauna sijaitsee Näsijärvellä saaressa. Olemme käyneet saunalla monta kertaa höyrylaiva Näsijärvi II:lla ja sauna palveleekin tilaussaunana mm. veneilijöitä.

Visit Tampere on tehnyt Tampereen saunoista kattavan listauksen, josta pääsee saunoja valitsemaan, joten muista saunoista kiinnostunut löytänee löylynsä parhaiten täältä.

Tätä blogia aloittaessani halusin myös nostaa esiin joitain sellaisia matkailuun tai elämyksiin liittyviä juttuja, joita itse käytän tai joista olen kiinnostunut. Niinpä olen tähän koonnut alle listan omista tamperelaisista elämyspalveluistani tai muuten vain hienoista jutuista, jotka tarjoavat vaihtelua – tai sisältöä – arkeen. Jossain vaiheessa teen vielä vähän kattavamman esittelyn kaikista listan jutuista ja tämä lista on vain yksi osa koko listaa. Ja näin mikrovaikuttamisen kulta-aikana on syytä laittaa vastuuvapauslauseke: en ole saanut miltään listalla mainituilta yrityksiltä/toimijoilta korvausta tai hyödykkeitä.

Höyrylaiva Näsijärvi II eli ’Nässy’

Tämän vuonna 1929 rakennetun höyryhinaajan kanssa on tullut vietettyä paljon aikaa. Alusta pyörittää vapaaehtoisista koostuva ammattimiehistö, jonka tavoitteena on saada laiva säilymään tuleville sukupolville. Tätä varten perustettiin vuonna 2017 yhdistys, Höyrylaiva Näsijärvi II ry. Yhdistys omistaa laivan ja vuokraa sitä ulkopuolisille tilausristeilyille.

Mistä elämys Nässyllä sitten muodostuu? Vesillä on tietysti kiva liikkua joka tapauksessa, mutta höyrylaivalla kulkeminen on aikalailla oma juttunsa. Ensinnäkin, meno on lähes yhtä äänetöntä kuin purjehtimisessa: höyrykone pitää lähinnä matalaa suhinaa. Toisekseen, on ihan eri fiilis kulkea koivuhalkojen voimalla kuin vaikkapa öljyn. Ja kuntosali tulee samalla, kun laivaan täytyy nostella oma polttoaine kyytiin. Ja kolmanneksi, historia on aina ollut lähellä sydäntäni ja Nässyllä siihen pääsee ihan konkreettisesti kiinni. Kausikaan ei ole kovin lyhyt: viime vuonna viimeinen reissu tehtiin lokakuun viimeisenä viikonloppuna. Lähes talvikelissä järvellä on ihan oma fiiliksensä.
www.nasijarvi2.fi

Elämys- ja ohjelmapalvelut Villipihlaja

Villipihlaja tarjoaa erilaisia elämyspalveluja, jotka enemmän tai vähemmän kytkeytyvät luontoon. Yritys on perustettu tammikuussa 2019, mutta pääsin jo toissa syksynä testaamaan Aisti luontosi -työpajan pilottivaiheessa – tuolloin työnimenä oli vielä Aistipolku. Työpajassa pääsi kokemaan luontoa kaikkien eri aistien avulla. Itselleni jäi mieleen erityisesti sokkona erilaisten luonnon makujen maistelu sekä sammalmättään päällä kävely. Mielenkiinnolla odotan, millaiseksi tuo tuote on kehittynyt nyt varsinaisessa muodossaan. Ja olen luonnollisesti myös tyytyväinen, että Villipihlaja otti myös yllä mainitun Näsijärvi II:n yhden palvelupakettinsa osaksi.
www.villipihlaja.fi.

Retkiluistelu

Hurahdin retkiluisteluun muutama vuosi sitten melko tosissani. Ensimaun siitä antoi rataluistelu, jota Tampereella ja lähiseudulla pääsee harrastamaan useammassakin paikassa. Itselleni Näsijärven matkaluistelurata on tutuin – ja johtuen kiintymyksestäni Nässyyn myös ensisijainen vaihtoehto. Näsijärven rataa pitää Hiking Travel Hit, jolta saa myös vuokrattua luistimia ja muuta tarvittavia välineitä (sauvat, kypärät ym.). Hit järjestää myös maksullisia retkiluisteluretkiä. Hieman lisää tarinaa yrityksestä löydät mm. tästä postauksestani.

Varsinaisesti maailma avartui kuitenkin Suomen Retkiluistelijoiden tulokaskurssin jälkeen v. 2016. Tuota kurssia ja retkiluistelijoiden jäsenyyttä voikin varauksetta suositella kaikille. Vapauden tunne, minkä avojäällä saa, on kerrassaan mahtava. Ja retkiluistelijoiden jäsenenä turvallisuusasiat (”älä lähde yksin”-periaate ja turvallisuusvarusteet) ovat aina ensimmäisenä, mitä ei voi liikaa korostaa.
Muita ratoja Tampereella/lähiseudulla (muitakin on):
– Tohloppi
– Saarikylien retkiluistelurata

Kaupin metsä ja polut

Kaupin metsät ovat itselleni paikka, jossa pääsee irti. On upeaa, että ihan vierestä löytyy paikka, jossa pääsee lähes kansallispuistomaiseen luontoon. Etenkin rantapolut Kaupista Tapatoralle ja Niihamaan juurakkoineen ovat ahkerassa käytössä. Talvisin kävelyreitit tosin ovat vähän rajoittuneempia hiihtolatujen määrän vuoksi, mutta siitä huolimatta tärkeitä.

Tässä yllä nyt muutama nosto. Lista jatkuu seuraavassa kirjoituksessa.